Aivan heti mitään ei tapahtunut. Gretelin inspiraatio ei saapunut. Lopulta Gretel päätti pakottaa Taiteen itsestään ulos.
Sinä sieni
Joka allani olet
Näetkö sieluni
Kuten minä näen sinun sielusi
Kerro minulle
Gretel tuhahteli hiukan. Hän vaihtoi askelta. Runo vaikutti oikein sopivalta. Saman tien Gretel teki kymmenen runoa lisää, ja seuraavana päivänä kaksikymmentä. Hän antoi ensimmäiselle runokirjalleen nimeksi Oodeja sienelle. Mutta Gretel tahtoi runoiltaan vielä jotakin enemmän. Gretel kirjoitti kustantajalle.
Gretel kirjoitti varsin viisaasti: ensin kohteliaasti, sitten välinpitämättömän vihaisesti, sitten hiukan innostuneesti ja lopuksi suorastaan madellen. Gretel teki kaksi: yhden herra Weilinille ja yhden herra Göösille. Gretel jäi odottamaan postilaatikon viereen.
Molemmat vastauskirjeet saapuivat samana päivänä. Niiden sisältämä teksti oli täsmälleen sama. Molemmat herrat olivat kiitollisia, mutta pahoittelivat, etteivät heidän senhetkiset julkaisuaikataulunsa voineet tehdä tilaa juuri sellaisille runoille. Gretel masentui, mutta vain hetkeksi. Hän laittoi kirjepommit menemään molemmille herroille, ja lähti etsimään kyläkauppaa.
Kyläkaupan seinään (sellaisen ensin löydettyään) Gretel laittoi ilmoituksen runonlausunnasta. Gretel oli vakuuttunut, että se oli hänelle oikea tie. Gretel katsoi eräältä kukkulalta sopivan paikan valmiiksi, sijoitti useammankymmentä tuolia siististi riveihin ja odotti. Mutta ketään ei tullut kuulemaan Gretelin runonlausuntaa.
Kun neljä akateemista varttia oli kulunut, Gretel päätti, että olisi taiteellista lausua runonsa ilman yleisöä. Gretel otti taiteellisen asennon (takakeno) ja lausui ensiksi neljännen runonsa.
Kun sinä, sieneni
Katsot taivasta, sieneni
Ajatteletko
Sieneni
Ajatteletko
Hiljaisuus oli läpitunkevaa. Yleisö vaikeni. Gretel lausui kaikki kolmekymmentäyksi runoaan ja lähti takaisin sienelleen. Sieni oli nahistuneen näköinen; oli aika kaivaa kuoppa.