Olen monesti sanonut Vihreistä jotain sentapaista ettei se ole “oikea” puolue koska sen ideologia ohjaa sen kantoja vain pienessä osassa poliittisista kysymyksistä. Mutta tämä ei ihan pidä paikkaansa: luonto vihaa pölynimureita ja myös Vihreisiin on muodostunut – jos ei koherentti niin ainakin tunnistettava – poliittinen yleisidentiteetti.
Tässä yleisidentiteetissä on koko ajan ollut jotain pahanmakuista, mutten ole aiemmin osannut osoittaa tarkalleen mitä. Luulen että kysymys voi olla tästä: Vihreille tärkeimpiä ovat fiiliskysymykset joiden avulla voidaan osoittaa jäsenyys halutunlaisessa porukassa, vaikka sitten omien perusarvojen kustannuksella.
Sama ilmiö on turhauttanut Yhdysvaltalaisen politiikan seuraajia pitkään republikaanipuolueen kohdalla. Republikaanit ovat saaneet abortin, uskonnon, seksuaalisuuden, aseiden ja isänmaallisuuden avulla puolelleen valkoiset köyhät, joiden omaan elämään vaikuttavissa asioissa republikaanit eivät tarjoa edes lämmintä kättä. Tämä ilmiö on mullistanut republikaanipuoluetta itseään; sen ideologinen pohja (ent. states’ rights, liberty & small government) on rapautunut niin pahasti, että sen äskettäin päättynyt kahdeksanvuotinen presidenttiys oli kaikkien aikojen pahinta kyttäystä, sanelua, kauppavajetta, velanottoa ja rahanjakoa rikkaille.
Nämä “arvokysymykset” ovat juuri niitä, jotka asiassa kuin asiassa kiinnostavat Vihreitä eniten. Ne ovat kuitenkin usein yhteiskunnallisia sivuseikkoja, ja niihin hirttäytyminen jättää puolueen ulkopuolelle ehdottomasti 80% väestöstä. Mikä on Suomen feministisin puolue? Mikä on Suomen uskonnonvastaisin puolue? Mikä puolue sympatiseeraa vähiten aseenomistusta? Mikä eniten homoja, oikeutta aborttiin, yksinäisten naisten hedelmöityshoitoja? Nämä eivät ole mielestäni huonoja asioita, mutta ei ole hyvästä että ne hallitsevat kokonaista puoluetta. Vihreitä kiinnostaa toki myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus (etenkin esimerkiksi Gazan asukkaiden), mutta köyhät eivät Vihreitä äänestä.
Tällä taipumuksella on sekin ikävä ominaisuus, että kerran muodostuneista identiteettikysymyksistä on vaikea päästä irti (muilla puolueilla on toki myös omat identiteettiriippakivensä). Ydinvoimaa on pakko vastustaa vaikka se on parhaita keinoja saavuttaa omia luonnonsuojelutavoitteita. Samoin geenimuuntelua. Epämiellyttäviä tosiasioita ei saa myöntää, koska sekin on ideologista.
Näillä eväillä Vihreät saavat imettyä muista puolueista viimeisetkin “viherhenkiset” lähitulevaisuudessa, mutta siitä on enää vaikea edetä. Ja puolueen sisälle jää paljon tyhjää.
Mielestäni vähän epäreilua sanoa “Vihreille tärkeimpiä ovat fiiliskysymykset” liittämättä perusteluksi nimiä tai esimerkkejä. Eihän tuommoiseen voi vastata kuin kertomalla vasta-anekdootin itsestään ja tuntemistaan vihreistä… aika matala informaatioarvo tulee keskustelulle.
Bess
Oletko sitä mieltä että suurin osa ihmisistä ei vastaisi näihin kysymyksiin samalla tavalla? Politiikassa asiat ovat sitä miltä näyttävät.
sam
@sam – Eli onko sekin sitten totta, mitä mieltä suurin osa ihmisistä on Jussi Halla-Ahosta? Vihreiden politiikasta nämä asiat nostetaan esiin koska ne ovat helposti käsitettäviä ja huomiota herättäviä.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että mainitsemasi asiat ovat politiikassa tärkeitä mutta eivät ratkaisevia. Mutta mainitsenpa (taas) perustulon.
Bess
No, tietysti se mitä mieltä joku on jostain ei riipu siitä mitä mieltä sen sanotaan olevan. Tällä että “fiiliskysymykset ovat tärkeitä” en tarkoita sitä että muista asioista ei Vihreissä välitettäisi vaan sitä, että tämäntyyppisissä asioissa Vihreät ovat usein ainoa suuri puolue jolla on yleensä mitään sanottavaa asiaan. Tämä johtuu siitä, että muissa suurissa puolueissa on paljon arvohajontaa ja Vihreissä ei.
Irina Krohn ja Rosa Meriläinen ainoina suomalaisina kansanedustajina rohkenivat vaatia kirkon ja valtion erottamista. Vihreät ainoina haluavat yksiselitteisesti adoptio- ja parisuhdelainsäädännöstä homojen osalta tasa-arvoisen. Panu Laturi on vaatinut myös kirkolta homoparien siunaamista; en ole kuullut että vastaavassa asemassa oleva muun puolueen edustaja uskaltaisi tällaista tehdä. Vain Vihreillä on eläinpoliittinen linjapaperi, ja vain Vihreiden eläinpoliittisessa linjapaperissa voisi lukea “Elämäntapamme perustuu tällä hetkellä erittäin suurien eläinmäärien hyväksikäyttöön. Tämä ei ole ekologisesti kestävää, mutta ennen kaikkea toimintamme eettiset seuraukset ovat tällä hetkellä liian raskaat.”
Järjestönä esimerkiksi Vasemmistonuoret muistuttaa tässä Vihreitä; yhteisidentiteetti ja ajatusten homogeenisuus on niin vahvaa että (yhteiskunnan tasolla) radikaaleistakin mielipiteistä voidaan tehdä ohjelmia ja ohjelmia epäilevät todeta aatepettureiksi.
sam
Vihreille tärkeimpiä ovat fiiliskysymykset joiden avulla voidaan osoittaa jäsenyys halutunlaisessa porukassa, vaikka sitten omien perusarvojen kustannuksella.
Lienee makuasia. Itse olen yhdistänyt tämän saman epämiellyttävän ilmiön ensisijaisesti vasemmistoon ja vasemmistopuolueisiin. Päätellen siitä, millaisin painotuksin taannoinen kirjani Mikä vasemmistoa vaivaa? otettiin vastaan, en lisäksi ilmeisesti ole läheskään ainoa. (Itsekin toki mainitsit myöhemmin Vasemmistonuoret, jotka ovat eräs äärimmäisin esimerkki ilmiöstä.)
Sama ilmiö on turhauttanut Yhdysvaltalaisen politiikan seuraajia pitkään republikaanipuolueen kohdalla.
Itse asiassa tähän on merkittävässä määrin syyllinen demokraattinen puolue, ei vain republikaaninen. (On siis suunnilleen yhtä oikeutettua sanoa, että vihreät ovat Suomen demokraattinen puolue.) Demokraattinen puolue joutui sekin nimittäin 1960-luvun jälkeen sosiologisesti ja maailmankatsomuksellisesti yhdysvaltalaisten enemmistön näkemyksiä huonosti edustavan vähemmistön käsiin ja halusi keskittyä kokonaan {tähän suunnilleen sama luettelo kuin luettelo niistä asioista, jotka itse liität omissa mielikuvissasi vihreisiin} eikä asioihin, joilla keskimääräiset yhdysvaltalaiset kokivat olevan väliä itselleen. On sanottu, että republikaanit ovat menestyneet viime vuosikymmenet jatkuvasti niin hyvin, koska ovat käyneet kaikki vaalit ikään kuin ne olisivat vuoden 1972 presidentinvaalit, jotka demokraattien ehdokas George McGovern hävisi nimenomaan siksi, että hänen koettiin äänestäjien mielikuvissa vain kansan pienen vähemmistön äänitorveksi. Nyt tämä vuosikymmeniä kestänyt suuntaus on lopultakin sukupolvenvaihdoksen ansiosta tulossa päätökseensä, mistä Obaman valinta presidentiksi oli eräs merkki.
Tommi Uschanov
Myönnän, elää se sielläkin kiusallisen vahvana. En maininnut sitä itse kirjoituksessa koska eihän sen niin pitäisi olla ja ehkä siksi että se on minusta surullisempaa. Toisaalta vasemmisto on myös saavuttanut niin suuren osan poliittisista tavoitteistaan että se alkaa olla ideologisesti ennemmin täynnä tyhjää kuin melua (tähän Vihreät ovat itseni mukaan ilmeisesti vasta suuntaamassa).
Itse asiassa meinasin otsikoida kirjoituksen “Suomen amerikkalaisin puolue” mutta päätin että näin se on raflaavampi :(
sam
Mitähän se on se “oikea” politiikka sitten? Talouspolitiikkaa? Aluepolitiikkaa? Sosiaalipolitiikkaa?
Onko keskustapuolue oikea puolue? Nehän on hirttäytynyt ainoastaan siihen fiiliskysymykseen, että koko Suomen pitäisi olla asuttu? Näiden lisäksi sekalalainen konservatismi menee varmasti myös “fiiliskysymyksen” kategorian alle?
Tarkoittaako tuo kommentti vihreistä fiilispuolueena siis suunnilleen sitä, että ne eivät ole sitoutuneet ideologisesti kapitalismiin tai sosialismiin? RKPhan on suomen pahin fiilispuolue.
Ja kyllhänä vihreilleä käytännössä on talouspoliittista linjaa: perustulo ja liberaalihkosti säädelty kapitalismi. Lisäks musta koko hahmotus tämänkaltaisesta arvopolitiikasta on “fiilispuheena” on kyllä kiisteltävä. Ihmisoikeudet, yhdenvertaisuuskysymykset ja ympäristökysymykset on aika tiukkaa ohittaa piperryksenä. TAi: mä käsitin, että sulle tärkein poliittinen tavoite on vapaus. Se jos mikä on “arvokysymys”.
Toki siis vihreiden sisällä on aika monenlaista porukkaa, mutta niin on kyllä keskustassa, kokoomuksessa ja vasemmistoliitossakin.
Demareista en edes sano mitään.
Veikko
On Vihreillä “oikeaa” politiikkaa, en toisin väittänyt.
Fiilispuolue tarkoittaa suunnilleen sitä, että ydinideologian (“eletään sopusoinnussa luonnon kanssa”) ympärille muodostuneet ja nyt jo sitä tärkeämmät identiteettiä muodostavat asiat ovat monesti muiden puolueiden mielestä “arvovalintoja”, ts. yksityisasioita. Culture war on tietysti käynnissä joka tapauksessa koko ajan, mutta Vihreät haluavat käydä sitä, kun muut puolueet olisivat mieluiten puhumatta homoista.
En ohittanut mainitsemiani asioita (noihin joita itse luettelit en mene) niinkään piiperryksenä kuin (ehkä) poliittisena virheenä. Minua harmittaa jos vapaus- ja oikeudenmukaisuustavoitteeni tulevat epäilyttäviksi niiden silmissä, joita ei haittaa että miljoonia eläimiä hyväksikäytetään. Ei minua haittaisi sellaisen puolueen olemassaolo joka olisi yhtä oikeassa kuin republikaanipuolue on väärässä ja joka pärjäisi yhtä hyvin kuin se.
Voi olla että Bess on oikeassa ja käsitykseni, että nämä aseet-hedelmöityshoidot-feminismi -kysymykset ovat Vihreissä etusijalla on harhainen (se minua ei siis haittaa ollenkaan että näitä kantoja ylipäätään on). Siinä tapauksessa Vihreillä on imago-ongelma.
Ehkä kriitikkoni ovat minua enemmän oikeassa, mutta olen minäkin vähän oikeassa, goddamnit.
sam
vihreissä on paljon kaikkee huonoo.
mutta niille asetetaan myös kaikista kovimmat vaatimukset. täälläkin.
venla