Richard Feynman on attending an ethics conference:
“I had this uneasy feeling of “I’m not adequate,” until finally I said to myself, “I’m gonna stop, and read one sentence slowly, so I can figure out what the hell
it means.”So I stopped — at random — and read the next sentence very carefully. I can’t remember it precisely, but it was very close to this: “The individual member of the social community often receives his information via visual, symbolic channels.” I went back and forth over it, and translated. You know what it means? “People read.”
Then I went over the next sentence, and I realized that I could
translate that one also. Then it became a kind of empty business: “Sometimes
people read; sometimes people listen to the radio,” and so on, but written
in such a fancy way that I couldn’t understand it at first, and when I
finally deciphered it, there was nothing to it.”
Vitsit. Toisissa tieteissä on mahdollista huiputtaa lukijoita ja toisissa mahdollista.
Vadim
toisissa mahdotonta, siis.
Vadim
hmm, oikeastaan toi Vadimin kommentti ei ihan pidä paikkaansa. Kyse on siitä, että toisia tieteitä maallikoiden on mahdollista seurata ja toisia ei. Jos sä näytät mulle jotain matikkaa (vähän sama lopulta, että mitä) ja sanot, että se on todistus joka toteaa kaikkien donitsien olevan pinta-alaltaan jotain, ei mulla oikeastaan ole mitään välineitä lähteä arvioimaan sitä. Mun pitää joko uskoa tai käyttää tunteja ja taas tunteja kaavoja opiskellen, että mä pääsen edes selville, onko siinä matikassa edes kyse pinta-aloista. (vähän kärjistäem.)
Eli toisissa tieteissä maalikot ymmärtää edes jotain vaikka usein väärin (vähän niinkin Feynman Samin esimerkissä: se, että ton ensimmäisen lauseen pelkistää muotoon “people read”, kadottaa siitä kaiken järkevän merkityksen. Jos sanotaan joku asia noin täsmällisesti määrritellyllä tavalla sillä halutaan sisällyttää mukaan esimerkiksi vaatteisiin liittyvästä symbolijärjestelmästä saatava informaatio). Tätä ehkä tarkoittaa “lukijoita on mahdollista huijata”: lukija saattaa luulla ymmärtävänsä jotain, vaikkei oikeasti ymmärräkään. Matikassa lukojoiden joukko on rajatumpi, koska kieli ei ole englanti.
Jostain syystä aika monella on se käsitys, että yhteiskuntatieteissä kirjoitwttaisiin tahallaan hankalasti ja monimutkaisesti että voitaisiin peittää se sisällöttömyys. Tää on myös keskeinen valitus sosiologian fuksien keskuudessa: ei näin vaikeita sanoja, me ei tajuta mitään. Tää on vähän samanlainen valitus kun jos matemaatikolle sanois, että onko teidän pakko käyttää kaikkia noita hassuja merkkejä, eikö ihan vaan plussa ja miinua riittäisi? Silloin me sosiologitkin ymmärrettäisiin heti mitä te tarkoitatte.
Paljastuu siis, että Feynman oli kuin olikin epäpätevä.
veikko
Lähtisin vähän haastamaan tota sun tulkintaa lainauksesta. “Receives his information” tarkoittaa musta informaation hakemista eikä esim. sitä että näkee jonkun vaatteissa krusifiksin. Ja “individual member of the social community” on imo vähän erikoinen ilmaus.
No joo, toisaalta toi lainaus on niin lyhyt ettei sitä voi oikeudella käydä tuomitsemaan kumpaankaan suuntaan, mutta pakotettuna arvaisin että Feynman oli sen verran ymmärryskykyinen ja oikeudenmukainen tyyppi että ko. lauseen sisältö tekstissä oli suunnilleen tota sen tarjoamaa. Voi tietysti olla toisin, mutta jos onkin, itsellänikin on vastaavanlaisia kokemuksia teksteistä joita on raskas lukea ja joista ei lopulta kuitenkaan löydy mitään kovin mielenkiintoista.
sam
Mä en missään nimessä halua tuomita sosiologiaa ja yhteiskuntatieteitä. Sisältöä kieltämättä löytyy :) Tarkoitin ehkä sitä, että mahd. sisällöttömyys voidaan ainakin jokseekin peittää sellaisessa tieteessä, jossa ilmaisukeinona on englannin kieli.
Matematiikassa symbolien ja termien ainoa tarkoitus on tiivistää, yksikäsitteistää ja pelkistää informaatiota. Onko yhteiskuntatieteissä? Esimerkiksi onko “visual channel” yhteiskuntatieteissä vakiintunut termi, jolla tarkoitetaan aina samaa asiaa ja jolla ei ole kontekstiriippuvuutta?
Yllä oleva teksti on mahdollista tulkita usealla eri tavalla (yllä on jo kaksi). Matemaattinen teksti (jos järkevä) voidaan ymmärtää vain yhdellä tavalla, joskin sen kustannuksella, että vain harva ymmärtää sen.
Vadim
p.s. Sam: mun blogin nimi on muuttunut, voit päivittää sen tonne oikeaan reunaan.
Vadim
Ensinnäkin Feynman itsekin ilmoittaa, että saattaa muistaa siteeraamansa virkkeen väärin.
Toiseksi tulkinta “People read” ei ole mitenkään yksiselitteisesti oikea tai edes oikeansuuntainen. Jos Feynmanin siteeraaman tekstin juuret ovat esimerkiksi semiotiikassa – ajattelutavassa jonka mukaan oikeastaan kaikki on mahdollista nähdä tietyssä mielessä merkeiksi – se on päinvastoin täysin mielipuolinen.
Kolmanneksi yleisöä on mahdollista huijata millä tahansa alalla, jos yleisö vain antautuu huijattavaksi. Luonnontieteiden suhteen tämän osoittaa esimerkiksi teoreettisessa fysiikassa viime vuosikymmenellä sattunut ns. Bogdanov Affair (KVG), jossa kelpuutettiin referee-menettelyn kautta tieteellisissä lehdissä julkaistavaksi toistuvasti sekavaa hölynpölyä.
Neljänneksi en ymmärrä väitettä, että
Kaiken tieteen ilmaisukeinona on viime kädessä jokin luonnollinen kieli, kuten englanti, suomi ja niin edelleen. Myös matematiikassa käytettävän notaation merkityssisältö on aluksi määriteltävä yleisölle jollakin luonnollisella kielellä, koska muuten kukaan ei ymmärtäisi sitä. Notaatiot opetetaan matematiikan opiskelijoille luennoilla, jotka pidetään luonnollisella kielellä, tai oppikirjojen kautta, jotka on kirjoitettu luonnollisella kielellä. Notaatio voi sinänsä olla yksiselitteinen jossakin yksittäisessä käytännön tarkoituksessa, johon sitä on aikomus käyttää – mutta mitään “absoluuttista yksiselitteisyyttä” ei ole olemassa formaaleissa kielissä sen enempää kuin luonnollisissa kielissä. Kaikki on aina mahdollista tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla.
Yli 125 vuotta sen jälkeen, kun Gottlob Frege toi Grundlagen der Arithmetik -teoksessaan ns. kontekstiperiaatteen vakintuneeksi ja kunnianarvoisaksi osaksi matematiikan filosofiaa, ei ajatus matematiikan yksittäisistä termeistä jonakin itsestäänselvästi “kontekstiriippumattomana” tunnu enää kovin sytyttävältä.
Tommi Uschanov
Viittasin tietenkin veikkoon, joka aikaisemmassa kommentissa puhui kyseisestä kielijaosta. Totta kai matematiikkaa ilmaistaan viime kädessä luonnollisella kielellä, mutta tästä huolimatta käsitteet ovat kontekstiriippumatoomia eivätkä sisällä tulkinnan varaa. Paitsi filosofista tulkinnan varaa, mutta mä tarkoitankin matematiikkaa enkä filosofiaa. Ja tarkoitan myös modernia matematiikkaa. Ennen vanhaan matemaatikoilla oli ongelma tämän kanssa, nykyään ei enää ole.
Miten tämä on mahdollista? Uudet käsitteet määritellään olemassa olevien avulla käyttämällä kieltä, joka on yksikäsitteisesti käännettävissä formaalille kielelle. Jos esimerkiksi käytettävä perusta on joukko-oppi, niin joukko-opin kielelle, jos kategoriateoria, niin sen kielelle. Joka tapauksessa jos ei ole selvää miten tämä käännös tehdään, kyseessä on ammattitaidottomasti tehty määritelmä tai kenties lukijalta oletetaan enemmän tietämystä. Jos matemaatikot huomaavat olevansa eri mieltä toistensa kanssa, niin tarkistavat (1) onko heillä samat määritelmät ja (2) onko jompi kumpi tai ehkä molemmat tehneet virheen päättelyssään. Väitän että nykymaailmassa ongelma löytyy POIKKEUKSETTA jommasta kummasta (1) tai (2) eikä erimielisyys jatku.
Tätä voi muun muassa seurata siinä miten julkaistuissa artikkeleissa on huomattu ja korjattu virheitä 1930-luvun jälkeen.
Haluan ensimmäisenä tietää kun täyttä hölynpölyä sisältävä artikkeli hyäksytään julkaistavaksi Transactions of AMS:n ilman että referee ja editori on huumattu lsd:llä.
Sanotaan joukko-opin kieleksi kieltä jossa on yksi relaatio E. Tässä kielessä voi sanoa esimerkisi xEy (lue: x on y:n alkio). Voin siis tässä kielessä määritellä objektin a listaamalla kaikki sen ominaisuudet tämän kielen puitteissa, nimittäin: “millään x ei päde xEa.” Haluan nähdä useamman kuin yhden tulkinnan sille onko joukko-opin kielen väite “on olemassa y jolle pätee yEa” seuraus a:n, joukko-opin kielen ja terveen järjen määritelmistä vai ei.
Vadim
Jos oikein tuon ymmärrän, niin kaikki matematiikan termit itse asiassa mennee tähän kategoriaan (?)
Vadim
Edelleen: sisällöttömyys voidaan peittää amatööreiltä kaikissa tieteissä. Sisällöttömyyden peittäminen ammattilaiselta on hankalaa kaikissa tieteissä, mutta varmasti käytännössä onnistuu. Insinöörit tosin taitaa vetää pisimmän korren. Joko jokin kilkutin toimii tai se ei toimi.
Feynman oli amatööri, joka luuli ymmärtävänsä jotain, ja ymmärsin sen aivan väärin. Samoin kuin Tommi, mä luin esimerkin lauseen nimenomaan semiotiikkana. Mutta pohjimmiltaan sillä ei ole niin väliä edes.
Jos mä luen matikkaa, niin en kai mä nyt ymmärrä siitä mitään. Mutta mä en kuvittelekaan ymmärtäväni siitä mitään.
Konteksti on kuningas: Samillä on historiaa Sokal-huijauksen ykköstoitottajana. Kuuntelen mielelläni muutaman mielipiteen tosta Bogdanov-jutusta. En tiennyt siitä, kiitoksia.
Sitten eri asia on mannermaisen filosofian käyttämä kieli ja edellyttämä lukutapa. Deleuze ja Guattari kirjoittavat aivan tahallaan ja julkilausutusti formaalisti määriteltyjä käsitteitä välttäen – tarkoituksena on haastaa lukija ajattelemaan oikeasti eikä ainoastaan seuraamaan totuttujen metaforien ja käsitteiden leikkiä. Mikäli lukee vaikka Rihmasto-tekstiä ja lähtee etsimään mukulajuuren ja ilmajuuren käsitteiden täsmällistä eroa, on lähtökohtaisesti aivan hakoteilla. Käsitteitä ei ole käytetty missään aikaisemmin eikä tulla käyttämään missään uudestaan.
Voi olla, että tämä on aika elitistinen kirjoitustapa – se ei todellakaan edistä tekstien avautumista kovinkaan laajalle joukolle, sillä se tuo niitä lähemmäs kaunokirjallista teksitä.
Ja sitten taas on myös mahdollista kirjoittaa raskaasti ja sisällöttömästi, totta kai. Triviaaleja ajatuksia saatetaan ilmaista ties minkä apparaatin avulla.
Konteksti on kuningas.
Veikko Eranti
Tätä mä vähän taroitin. Matematiikkaa joko ymmärtää tai edes kuvittele ymmärtävänsä. Vaikea kuvitella että Feynmanin tapaista kritiikkiä voisi osoittaa (modernia) matemaattista tekstiä kohtaan.
Vadim
…matematiikkassa ei siis ole kauheasti tilaa väärinkäsityksille. Tietysti tämä vaatii että kontekstina on matematiikka, mut daa.
Vadim
Veikko:
Hehei, sano mua vielä Sokal-vaahtoajaksi number one ja soitan Juha Savolaisen apuun. Tässä nyt vähän kärjistyvät lopulta vähäiset asenne-erot…
Et voi tietää ymmärsikö Feynman lainausta väärin vai ei, mutta totta, tämä nyt oli vaan pieni esimerkki ilmiöstä jota on varmasti jonkin verran. Erimielisyyttä on vain määristä. Ollaan kaikki samaa mieltä siitä että toisinaan tieteentekijöinä pidetyt kirjoittavat pitkiä juttuja joita on raskas lukea mutta jotka eivät kerro maailmasta paljoakaan. Sun mielestä(kö?) ilmiö on karkeasti yhtä yleinen filosofiassa ja sosiologiassa kuin matematiikassa ja fysiikassa, mun mielestä edellämainituissa verrattomasti yleisempi.
Tai sitten sun mielestä humanistisilla aloilla on tavoitteita joita luonnontieteissä ei ole, esimerkiksi Deleuzen ja Guattarin pyrkimys haastaa lukijoita “ajattelemaan itse”. Tämän olen hyvinkin valmis hyväksymään, tosin palautuu siihen että mun mielestä olisi kätevää erottaa sana “tiede” tarkoittamaan muuta kuin tällaista.
Tietenkään se että mun mielestä joillain humanistisilla aloilla on tilaa itsekritiikille ei sano mitään hyvästä työstä ko. aloilla. Älä ota henkilökohtaisesti!
Mitä tulee Bogdanov-afääriin, mulla ei oo asiantuntemusta arvioida kiistakapulana olevia artikkeleja sinänsä. En ole kovin järkyttynyt jos roskaa on päässyt jonkun lehden peer review -prosessista läpi, sillä se ei ole mitenkään vahva tieteen mittapuu. Sokal-tapauskaan ei sinänsä ole niin hauska juttu kuin uskomus siitä että mitään skandaalia ei olisi tapahtunut jos Sokal ei olisi paljastanut tekstinsä parodisuutta. Bogdanovit eivät tällaista paljastusta tehneet (ja kai edelleen seisovat artikkeliensa takana), vaan fysiikka näyttäisi itsenäisesti hylänneen artikkelien sisällön.
sam
Tämä keskustelu on saanut – ja olen tähän itsekin syyllinen – hämmentävän matematiikkakeskeisen suunnan ottaen huomioon, että se lähti Feynmanista. Hänhän oli fyysikko eikä matemaatikko, fysiikan eikä matematiikan professori, fysiikan nobelisti eikä Fields-mitalisti.
Feynmanin pyrkimyksenä rivien välissä oli pilkata humanistis-yhteiskuntatieteellistä kielenkäyttöä siitä, että sen piirissä voidaan esittää merkityssisällöistä vapaata sanasalaattia tieteellisenä tekstinä ilman että tämä paljastuu heti kättelyssä kaikille, jotka kyseiseen tekstiin tutustuvat. Feynman antaa samalla samojen rivien välissä myös kuvan, että tämä hänen pilkkaamansa ilmiö ei lainkaan koske hänen omaa alaansa, teoreettista fysiikkaa. Mutta kuten muun muassa Bogdanov-afääri osoittaa, todellisuudessa se koskee myös sitä.
Vaikka nyt kuinka voitonriemuisesti julistettaisiin, että matematiikassa kaikki ilmaisut ovat yksiselitteisiä koska sen totuudet ovat analyyttisiä totuuksia – mikä vaatii koko matematiikan filosofian, myös ammattimatemaatikkojen kuten itse mainitsemani Fregen harjoittaman, rajaamista jäännöksettömästi matematiikan ulkopuolelle – niin matematiikka ei kuitenkaan ole ainoa luonnontiede. Se on päinvastoin yksittäinen poikkeama muista luonnontieteistä, jotka kaikki tutkivat ympäröivää fyysistä todellisuutta ja joiden totuudet eivät tästä syystä voi olla analyyttisiä, käytettyjen termien merkityssisällöstä suoraan seuraavia totuuksia.
Fysiikassa, kemiassa, biologiassa jne. käytetyt termit viittaavat ilmiöihin, jotka ovat “oikeasti” olemassa ns. out there, mistä syystä meillä voi esimerkiksi olla keskenään kilpailevia käsityksiä ja tieteenalan sisäisiä koulukuntien välisiä keskusteluja siitä, onnistuuko esimerkiksi tietty termi kuvaamaan tiettyä ilmiötä hyvin vai huonosti. Matematiikassa ei ole mitään tähän rinnastuvaa, mikä tekee siitä poikkeuksen. Ja ei-matemaatikko Feynmanista käytävän keskustelun kannalta epäkiinnostavan poikkeuksen.
Tässä on tietenkin kielten välisiä käsitteellisiä eroja. Kukaan tuskin sanoisi englannin- tai ranskankielisessä maassa, että Deleuzen ja Guattarin kirjoitukset menevät luontevasti kategorian science alle.
Toinen asia on sitten se, että eri ihmiset ovat “hyvinkin valmiita hyväksymään” eri asioita riippuen henkilökohtaisista arvostus-, maailmankuva- ja temperamenttieroistaan. Kun Sokal kävi Suomessa joskus 90-luvulla, kysyin häneltä luennon päätteeksi, eikö hänen varsin jyrkkä kantansa, jonka mukaan luonnontieteellisten käsitteiden käyttö Deleuze- jne. tyyppisessä filosofisessa tekstissä on yksiselitteisesti illegitiimiä, tarkoita myös, että niiden käyttö metaforisessa merkityksessä on samalla tavalla illegitiimiä esimerkiksi kaunokirjallisessa tekstissä. Sain tähän epätyydyttävän ja venkoilevan vastauksen, josta pystyi päättelemään, että Sokalille näiden kahden tapauksen välillä oli itsestäänselvästi tietty ero, jota taas minusta niiden välillä ei lainkaan ollut. Kun häntä pyydettiin pukemaan sanoiksi, mikä tämä ero tarkkaan ottaen on ja miksi se on relevantti, hän ei pystynyt siihen, koska ero oli hänelle henkilökohtaisesti yksilönä niin selvä jo valmiiksi, selittämättäkin. Samaan tapaan kuin Feynmanille, mutta ei minulle, oli valmiiksi selvä tuon hänen muistinvaraisesti lainaamansa tekstin sisällöttömyys, voisi sanoa.
Ja kun tällaisen selittämättä-selvyyden varaan jättäydytään, syntyy sitten helposti näitä tilanteista, joissa “kärjistyvät lopulta vähäiset asenne-erot”, kuten asian itse muotoilit.
Tommi Uschanov
Talk about irony: Do you guys really need all those dots and big words to say “I agree with Feynman” or “I disagree with Feynman”?
Seriously, though, Feynman failed to account for Lacan’s, er, critical query: “A geometry implies the heterogeneity of locus, namely that there is a locus of the Other. Regarding this locus of the Other, of one sex as Other, as absolute Other, what does the most recent development in topology allow us to posit?”
Okay, really for serious this time: This seems to be a case of the widespread phenomenon of non-specialists demanding immediate access to the work of specialists in the humanities and social sciences. Without defending the Lacans of the world, I can’t help but wonder why it’s so hard for Feynman to imagine that some fields outside the natural sciences use specialized terminologies that require special training in order to understand. It could well be that Feynman was at a conference full of babbling Lacans, but the thrust of his comments is that to understand the phenomena in question one should need nothing but an elementary grasp of ordinary language and the will to understand. That’s outrageous.
If, on the other hand, Feynman wanted to lampoon pretentious language used, uh, to obfuscate the quotidian nature of some academic claims, or to elevate those claims to an undeserved “scientific” status, then I approve. During my year of coursework for my M.A. in comparative literature I heard all kinds of nonsense about rizomes and différance–the sort of nonsense that is both exclusionary in that it ensures only an informed elite can understand what’s under discussion, and cognitively insignificant in that it in no way explains literature. This sort of theory-babble should be avoided at all cost. However, in my own papers I often refer to “dialogized narrative voices,” “perspectivized narration,” or “heteroglossia.” Feynman would have it that I ought to simplify my language to the extent that any non-specialist off the street could figure out what I’m saying. Here I disagree, since I view my terminology as both cognitively significant–it explains literature–and methodologically important–like other academic terminologies, it ensures a level of rigor.
Probably I should have said only that Feynman oversimplifies. We ought only to object to the use of specialist terminologies when they are neither cognitively nor methodologically effective.
I hope my English doesn’t queer the debate or whatever it was that you were having.
Incestuous Jihad
No. That’s one of the things we all seemed to agree on, actually.
That said, I for one agree with everything else you wrote as well.
Tommi Uschanov
Gelatincestuous Cuhad: Hey, I was wondering whether you would turn up to join the battle. I’m such a troll! We should probably have used English from the start.
Actually the discussion took a couple of detours, at least from my point of view.
One was the question of whether mathematics is “automatically” free of the problem that it’s sometimes difficult to tell what something means and whether it’s important. This was because Feynman was seen to be accusing the humanities of something that exists everywhere. Vadim said that it certainly doesn’t exist in mathematics, and that prompted some discussion.
Another (the one you took) is possibly a detour, possibly not. When I posted this quote I wasn’t actually thinking of abstruse pomo critical theory but simply of boring, ponderous writing standing for little meaningful content. Think Ulysses, not Finnegan’s Wake.
But anyway, your point that Feynman was right to feel inadequate because he was unqualified to understand the passage in question was made and discussed. It was also mentioned that sometimes (eg. abstruse pomo critical theory) writers aren’t trying so much to precisely make a point using standard, formal terminology but to challenge the reader to think in unconventional ways. But I get the feeling that this isn’t considered to be the heart of the matter here.
I’m still not satisfied that Feynman didn’t adequately understand what he read. But even if he didn’t, my whole point is really this: boring and bad writing that doesn’t tell you anything is to be found quite readily in the humanities, much more so than in physics and mathematics (and this is probably inevitable due to the inherent differences between those areas of inquiry). This isn’t a wholesale attack on any particular philosophical position or part of the field of humanities, and I absolutely don’t expect to be able to dismiss anything I don’t understand there, because I’m an ignoramus when it comes to most things. But just let me quote Chomsky, who after all comes from “that” side of the Great Divide (although he’s a bit harsher here than I would be (and also talking specifically about pomo theory, something I said I wasn’t talking about, so I better paste this quick before I change my mind)):
sam
I’m sure we’re fated never to find out, him being long dead and all that.
I’m afraid there is a sense in which this whole invocation of “Derrida, Lacan, Lyotard, Kristeva, etc.” (Chomsky) or of “nonsense about r[h]izomes and différance” is the real detour in this discussion. (Yes, a new innovation: the formulation of competing diagnoses concerning the place where the fatal detour was made, and lots of exciting meta- and meta-meta-discussions about that.)
Consider again carefully the original quote – if indeed Feynman quotes it anywhere near correctly from memory, something I already questioned earlier:
Does this sound in the least like Derrida? Lacan? No. The thing that is supposed to have struck Feynman about it is not its incomprehensibility, but the exact opposite: its banality, its unproblematic paraphrasability into (or so he claims) the comically simple “People read”. Chomsky’s yardstick of unparaphrasability as a sign of vacuity (“no one who says they do understand can explain it to me“) is completely irrelevant to the Feynman quote, since for Feynman the vacuity is exactly in the fact that the quoted sentence is all too easily paraphrasable. It would not even have taken a philosopher to explain it to Chomsky – a mere physicist like Feynman would have done.
If anything, the banal Feynman quote sounds like something a bad analytic philosopher might have said, not a bad French philosopher. (As a recovering graduate student in analytic philosophy, I can testify that bad writing of more or less exactly this kind is all too prevalent in the field.) Feynman says that this was “an ethics conference”, which supposedly means that the speaker he quotes was a philosopher, and not for instance a social scientist. If this was indeed the case, it seems almost certain to me that the speaker was an Anglo-American analytic philosopher: a third-rate Rawls, so to say, not a third-rate Derrida.
Tommi Uschanov
Actually it was a sociologist. The quote was from a book called Surely You’re Joking, Mr. Feynman!
I agree that banality is more the point here, and even tried to say as much:
sam
For me, the best scientific papers are the ones where the writers have tried to use lay terms as much as is practical (which is not much). Banalities are revealed and can then be removed. This is why researchers with lots of publications tend to be better writers (I’m speaking as a biologist): they’ve gotten over their awe of prestigious journals and write in a more natural way. Young researchers tend to try to sound important, which is always ponderous and ridiculous and makes you think they’re French.
Bess
Thanks for the summary. I had machine translated the conversation, but the results were a bit too interesting.
I attribute this position to Feynman: math and physics papers are hard to read because they have to be; humanities and social science papers are just hard to read. No one objects to terms like denumerability or existential completeness, but as soon as you write semiosis or performativity, the shit hits the fan. There are several common justifications for this position, some of which have come up in this thread: (1) Feynman/Ulysses vacuity: the authors aggrandize the mundane, which would be revealed by a less technical vocabulary. (2) Chomsky/Finnegans Wake vacuity: the authors pass off nonsense as insight. (3) Illusory rigor: the authors use ill-defined or vacuous terms as if they were operationally defined, which creates the semblance of rigor. These categories are not mutually exclusive. Searle’s contention that Derrida happened upon the use-mention distinction and acted as if he’d discovered the key to the universe would put Derrida’s work in both categories (1) and (2), for example, since, as Searle would have it, Derrida disguised the mundane nature of his discovery with a torrent of neologisms and concrete poems.
Academics in the social sciences and especially in the humanities engage in all three categories of mischief, and are much more likely to do so than academics in the natural sciences. This is a major problem with the state of academia today. What I find annoying is Feynman’s implicit assumption that such academics are always and everywhere engaging in these practices. It could well be that this sociologist (third-rate Durkheim?) was committing one or more of these errors. Feynman’s failure to consider the possible validity of specialist terminologies in sociology, however, indicates a double standard: while it is appropriate or even necessary for mathematicians to employ terminology that leaves their papers accessible only to those with proper training, sociologists are beholden to the non-specialist masses. Why is this? Are sociological phenomena somehow easier to study and explain than mathematical phenomena? Are these phenomena so simple that specializing in their study is illegitimate?
To be clear, I’m not sure Feynman was incompetent regarding sociology. Rather, his refusal to consider that the statement was more significant than “people read” shows he didn’t believe in the cognitive or methodological value of a technical vocabulary in sociology, at least not if that vocabulary would preclude accessibility to laypeople. (A possible analogy: I read a set theory paper and, instead of doubting my own competence, assume existential completeness means a set contains everything that exists. Surely it couldn’t be anything else!) This may seem a harsh indictment of Feynman in light of just the anecdote in question, but I believe it is a fair characterization of a common way of thinking.
As for Chomsky, I always suspect he’s being disingenuous when I see remarks like this. I’ve never read Lyotard and have only the slightest familiarity with Kristeva, so I’ll set them aside. Lacan explicitly placed himself in the category of writers who produce difficult texts in order to challenge their readers (in fact, he wanted reading his Écrits to be a mystical experience), so I’ll give him a pass. Chomsky is unfairly harsh to Foucault and Derrida, however, as both were excellent writers. Derrida’s writing skills were often not at the service of clarity, which is indeed problematic, but Foucault never wrote anything especially unclear. Sometimes he would resort to the stylish sentence fragment when an independent clause would have reduced ambiguity, but it’s not as if he went around obfuscating his mundane observations. Rather, he fairly clearly expressed his profound though misguided ideas. Derrida is a special case since he intentionally resisted traditional standards for sense-making. His works are indeed very difficult, though he evidently made them so in good faith, working as he was from the belief that by employing his own standards he was performatively reversing the prevailing ones.
Anyway, there are a number of problems with Chomsky’s position. The first is the existence of Derrida and Foucault industries. Why couldn’t Chomsky get ahold of Introducing Foucault or Derrida for Beginners? These and similar books abound and are accessible to laypeople. The second problem is that Chomsky evidently didn’t try very hard to understand. Some of Derrida’s strategies are even kind of obvious once one has read Heidegger, Nietzsche, and Husserl. But that’s basically the point: in order to understand much of Derrida you must have read Heidegger, Nietzsche, and Husserl, and maybe a bit of Rousseau, Kant, and Lévi-Strauss. If Chomsky had a PhD in continental philosophy he would have had an easier time. In any case, you can tell Chomsky to give me a call so I can explain deconstruction to him. And if I (not a specialist but someone with some slight resemblance to one) am better at understanding Derrida than Chomsky is, then perhaps there’s evidence that he’s not a competent reader of Derrida.
Incestuous Jihad
All right. I admit I wrote topos when I could have used commonplace.
Incestuous Jihad
> I read a set theory paper and, instead of doubting my own
> competence, assume existential
> completeness means a set contains
> everything that exists. Surely it couldn’t be anything else!)
That is why I asked whether “visual channell” (or other terms up there) is a constant term in social sciences or is it just an expression of English which they wanted to use. In the former case, it can be called “use of special terminology”, in the latter it cannot, since it has to be understood depending on the context. I am sure there are contexts in which “visual channel” would mean something else, unless it has a fixed meaning in the science.
As to denumerability or existential completeness, they are well defined and do not depend on (mathematical) context.
Vadim
Yeah, the analogy isn’t perfect because it’s unclear whether the terminology is well defined. But isn’t it outrageous that Feynman assumed it wasn’t well defined?
Incestuous Jihad
This is probably Chomsky’s feeling, but not necessarily Feynman’s. After all, the terms used in the quote weren’t technical in the sense of only having a technical, specialist meaning, and probably only “symbolic” (if even that) has a special meaning different from its everyday use. So mostly (1). It could well be that the context would give considerably more meaning to that short passage; the nuances of semiotics were offered earlier as a probable context.
This is probably a fair criticism. Elsewhere Feynman has complained that the non-natural sciences “haven’t found anything”, ie. haven’t gotten any results, and I suppose much of his (and my) reservations stem from this unfair expectation.
Really, this whole debate has rather wonderfully ballooned out of proportion with what I originally has in mind with the quote. It’s nice when the comments are so much better than the post! Maybe I was saying that standards in the humanities (and academic writing in general) should be higher, and Veikko, Tommi and you are saying that they are higher than I think, and my complaints are largely due to misreading and ignorance. Over the course of the discussion I think I’ve ceded some ground to you (ground which I must have ceded to Veikko about twenty times in various conversations), but still hold that in the natural sciences, bunk is very uncommon and outside them it is rather common. But that’s not such a terrible thing! As Sturgeon’s law says, 90% of everything is crap, and it’s only when you keep things as strict and simple as in mathematics or physics that you can avoid it. These problems in the humanities are in my opinion largely indicative of the great difficulty of the problems that those fields deal with – but I just feel like complaining about the remaining part, which is indicative of pompous bores who waste everyone’s time.
sam
Here’s surely high communication density comments/(post*day). ^^
Vadim
Sam,
yeah, I think I was a tad too harsh on you. It propably has something to do with the non-insignificant number of times we’ve had this conversation. It was fairly easy to read the quote (and your reasons for posting it) as “sociology is just masked banality”.
One can build an academic career in sociology even though one hasn’t got anything particularly interesting to say. Ironically, it is miraculously easy to accomplish using statistics and quantitative analysis and nearly impossible by writing meaningles bs. At least in Finland, that is. Anyone SPSS-literate can basically waltz her way trough a PhD-programme, completely independent of whether she has truly found something interesting about the world or not. This has everything to do with funding and science politics. Getting somebody to fund your scribbles about the disappearing postmodern perspective or whatev is a lot harder.
Ok, this holds for sociology and other social sciences. Humanities is a different playing field. And once you get tenure, you can naturally just engage in your favorite masturbation strategy for the rest of your life. That might not be the best incentive to aim for new intellectual hights.
Veikko Eranti