Teemu Mäki totesi osuvasti lehdessä että Aalto-yliopistoa ei ole mitään järkeä kutsua innovaatioyliopistoksi koska yliopistossa innovoidaan joka tapauksessa. Vai onko kutsumatavassa sittenkin syvempi merkitys? Helsingin Yliopiston ei ehkä tarvitse edes teeskennellä innovoivansa kun meillä on tuolla Espoossa se innovaatiopaikka. Jäljelle jää sentään opiskelun ja opettamisen teeskentely.
Olitteko muuten tietoisia siitä, että suomeen on rantautunut ikonisuus/intensiivisyys/kvantiteetti/tyypillisyysreduplikaatio (tästä jollekin väitöskirja-aihe)? Ensimmäiset havainnot ovat noin kymmenen vuoden takaa.
“No mä söin jotain ennen koulua mut en oo syöny vielä ruokaruokaa.”
“No ei se seitsemän aamulla nyt aikaisin-aikaisin oo.”
Hauskin tällainen reduplikaatio on “oikeasti-oikeasti”.
Painostin opettajaa siitä että ovatko “joo joo” ja “hyvä hyvä” periaatteessa reduplikaatiota, ja kuulemma ne periaatteessa ovat. Tavallaan “vitun vittu”, “saatanan saatana” yms. ovat sitä myös, joskin ei morfologian kannalta yhtä selvästi.
edit: Tarkemmin ajatellen pitäisi varmaan vaatia “oikealta” reduplikaatiolta sitä että se mielletään yhdeksi sanaksi. Näppituntumalta sanoisin että “hyvä hyvä” usein täyttää tämän ehdon, “joo joo” vähän harvemmin ja “vitun vittu” aika harvoin. “Pikku pikku bikinit” -tyyppistä toistoa on tietysti aina ollut, mutta sitä ei varmaan voi kutsua reduplikaatioksi.
