The straight line

Suomeen ollaan perustamassa uutta liberaalia puoluetta nimellä Edistyspuolue. Kyseessä on vanhan Kansallisen Edistyspuolueen reboot – samalla kyse on paljolti poliittisen toiminnan siirtymisestä Liberaalit ry:stä, joka jää taustajärjestöksi.

Onko Edistyspuolueella realistisia vaikutusmahdollisuuksia? Miten Edistyspuolue voisi onnistua paremmin kuin edeltäjänsä? Onko vaivan arvoista edistää jotenkin Edistyspuolueen asiaa? Seuraavassa esitän muutamia olennaisia seikkoja, joilla Edistyspuolue saattaa pilata mahdollisuutensa. Ne eivät liity niinkään asiakysymyksiin ja poliittiseen filosofiaan kuin kommunikaatioon ja imagoon – valitettavasti jälkimmäiset ovat politiikassa keskeisiä.

Vapaus on pelottavaa

Liberaaleissa puolueissa vaikuttavat ihmiset ovat yleensä vapaudenjanoisia. He haluavat olla itsenäisiä ja toimia itsenäisesti. Tämä pyrkimys värittää heidän näkemystään politiikasta yleensä. Implisiittinen oletus on että ihmiset haluavat pohjimmiltaan olla vapaita – ja ne jotka eivät halua, eivät ole liberaaleja. Suomessa aiemmin näkyvämmin vaikuttaneet liberaalit liikkeet ovat perustaneet kommunikaationsa tälle idealle. “Jokaisen ihmisen täytyy olla vapaa tekemään mitä haluaa!”

Tosiasiassa ihmiset eivät yleensä ottaen kaipaa vapautta, vaan turvallisuutta. Ajatus maailmasta, jossa pitäisi päättää asioistaan itse ja olla itsenäinen ei ole vetoava. Elämä on monimutkaista ja raskasta – pitäisikö luopua vielä niistäkin turvarakenteista joita on olemassa? Ei kiitos!

Edistyspuolueen tämänhetkisen ohjelmaluonnoksen (v 1.7) tavoitteet-osio alkaa seuraavasti:

Yksilönvapaudet on turvattava

Jokaisen täysi-ikäisen ja täysivaltaisen ihmisen tulee voida elää omaa elämäänsä itse haluamallaan tavalla, niin kauan kuin se ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta eikä aiheuta selvää haittaa muille.

Tässä on kaksi ongelmaa:

1. Ihmiset eivät halua elää omaa elämäänsä, vaan perheensä, sukunsa, ystäväpiirinsä, viiteryhmänsä, uskontonsa jne. elämää.
2. “Tulee voida elää”. Ei siis ole pakko ellei halua! Eikö liberalismilla ole annettavaa ihmisille jotka haluavat yhteisöllisyyttä ja ohjausta?

Kuka tahansa Edistyspuolue-aktiivi voisi vastata tähän – aivan oikein – että suurempi vapaus yhdenlaisesta valtarakenteesta (keskusvalta jolla on väkivaltamonopoli) ei välttämättä tarkoita muiden olemassaolevien, vapaaehtoisten rakenteiden hävittämistä. Päinvastoin, moni toivoo ja olettaa että ne vahvistuisivat. Tämä ei kuitenkaan ole viesti jonka liberaalit onnistuneesti antavat.

Mikä sitten olisi parempi viesti? Vaikka ihmiset eivät halua olla vapaita, he eivät myöskään pidä kielloista ja esteistä. On parempi sanoa “ei pidä estää” tai “ei pidä rajoittaa” kuin “jokaisen on voitava olla vapaa”. Mielestäni tämä on myös fundamentaalisempi liberaali lähtökohta.

Ei pidä vastata siihen kysymykseen johon haluaa vastata, vaan siihen jota kysytään

Ehkä standardein liberaali näkemys kansallisvaltioista ja maahanmuutosta on, että ihmisten vapautta olla Suomessa ei pidä rajoittaa riippumatta siitä, ovatko he sattuneet syntymään suomalaisiksi. Tämän kanssa sopusoinnussa on tavoite minimoida elinympäristön ja tuotantovälineiden (valtionyhtiöt) kollektiivinen omistus ja ihmisten keskinäinen elatusvelvollisuus: ihmisten ei tarvitse rajoittaa Suomeen pääsemistä kun he voivat rajoittaa omaa elinpiiriään siten kuin itse tahtovat.

Ohjelmaluonnoksessa kirjoitetaan:

Edistyspuolueen mielestä kaikki lakia noudattavat ihmiset, jotka elättävät itsensä tai jotka joku toinen vapaaehtoisesti elättää ovat tervetulleita muuttamaan Suomeen.

On täysin mahdotonta tunnistaa ketkä haluavat muuttaa Suomeen sen tarjoaman sosiaaliturvan vuoksi. Tämän vuoksi kannatamme sitä, että kaikki tuet, kuten työttömyys- ja toimeentulotuki, rajataan vain Suomen kansalaisille. Tällöin maahanmuuttobyrokratiaa voidaan keventää huomattavasti ja esimerkiksi perheenyhdistämisiä ei tarvitse alistaa vuosien karenssille.

Edistyspuolueen kannat A:sta Ö:hön -luonnosdokumentissa kirjoitetaan:

Edistyspuolueen mielestä kaikki sellaiset lakia noudattavat ihmiset, jotka elättävät itsensä tai jotka joku vapaaehtoisesti elättää, ovat tervetulleita muuttamaan Suomeen. Toisin sanoen kannatamme maahanmuuttobyrokratian purkamista ja maahanmuuton vapauttamista mutta vain sillä ehdolla, että kaikki tuet, kuten työttömyystuki ja toimeentulotuki, rajataan vain Suomen kansalaisille. Samalla tulee vapauttaa työmarkkinoita, jolloin työllistyminen helpottuu ja syrjäytyminen vähenee. Näin Suomi ei enää karkottaisi “isoäitejä” ja muita lainkuuliaisia asukkaita turhaan maasta ja perheet saisivat yhdistää itsensä haluamallaan tavalla omalla kustannuksellaan tai vapaaehtoisten ihmisten ja järjestöjen tuella. Työteliäiden ihmistenkin virta Suomeen helpottuisi – siltä osin kuin todella pystyvät elättämään itsensä ja maksamaan veronsa. Mielestämme tämä olisi paitsi toimivin myös oikeudenmukaisin järjestelmä maahanmuuttoon, sekä ratkaisisi käytännössä katsoen kaikki nykyisen maahanmuuton ongelmat.

Nämä eivät ole kannanottoja Suomessa käytävään maahanmuuttokeskusteluun, vaan koko kysymyksen totaalinen uudelleenasettelu. Tämä on sinänsä vilpitöntä, mutta ohittaa täysin sen mitä “maahanmuutto” -käsitteellä ymmärretään. Maahanmuuttokeskustelun ääripäiksi mielletään sosiaalidemokraattinen humanitaarisuus yhtäältä ja halla-aholainen kansallismielinen kieltäymys humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvistä kollektiivisista velvoitteista toisaalta. Tässä Edistyspuolueen kanta maahanmuuton vapauteen on yksiselitteinen “kyllä”, mutta nykykeskustelun näkökulmasta se on lähinnä Halla-ahoa.

Halla-ahokin todennäköisesti pitkälti allekirjoittaisi Edistyspuolueen tarjoamat kannat täysin erilaisessa poliittisessa todellisuudessa. Nykyinen todellisuus on se, että suuri osa ihmisten elinympäristöstä on kollektiivisesti omistettua ja Suomen sosiaaliturvajärjestelmä perustuu maassa oleskeluun. Nälkään ja pakkaseen kuolemista ei Suomessa voida sietää, eikä lasten kouluttamatta jättämistä tai sairauksista kärsimistä. Edistyspuolue saattaa haluta muutosta näihin asioihin, mutta tämä tavoite on jossain erittäin kaukana. Kulttuurin muuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta, ja poliittiseen kysymykseen vastaaminen sillä oletuksella että kulttuuri muutetaan ei kerro juuri mitään.

Edistyspuolueen on asetuttava jollain tavalla joko nykyisenkaltaisen humanitaarisen maahanmuuton puolelle tai sitä vastaan.

Ei pidä räjäyttää ihmisten tajuntaa

Liberaalit ajavat suomalaiseen yhteiskuntaan varsin suuria muutoksia. Moni asia halutaan lopettaa tai yksityistää mieluiten täysin – kulttuurin rahoitus, YLE, terveydenhoito, … Liberaalisuudella on paljon tarjottavaa näissä asioissa, ja vapaus todellakin ravitsisi näitä aloja ja koko yhteiskuntaa. Tällaisia muutoksia on kuitenkin vaikea edes kuvitella. En tarkoita että Edistyspuolueen kannattaisi olla muuta kuin vilpitön näissä tavoitteissa, mutta konkreettisina ehdotuksina olisi parempi tarjota osittaisia, kuviteltavissa olevia ratkaisuja. Sen sijaan että “Musiikkitaloa ei olisi pitänyt rakentaa” voi sanoa “Musiikkitaloa olisi voitu edellyttää rahoitettavan ainakin osittain kansalaiskeräyksellä”.

Siltojen rakentaminen

Liberaalius tarkoittaa nykytilanteessa paljolti vallitsevien rakenteiden maahan repimistä. Tämän rinnalla kannattaa advokoida muutoksia, jotka eivät heikennä kenenkään asemaa vaan näyttävät edullisilta kaikille – Pareto-parannuksia. Tässä kannattaa ryöstöviljellä erityisesti Osmo Soininvaaraa, joka puutteistaan riippumatta on ansioitunut näiden parannuksien tunnistamisessa. Esimerkkinä osittainen työkyvyttömyyseläke (sen sijaan että osittain työkykyiset ihmiset ajetaan joko liian raskaaseen työhön tai täyteen eläketoimettomuuteen, pitäisi mahdollisimman pitkälle sallia työ joka vähentää eläkeriippuvuutta). Tällaisen muutoksen Edistyspuolue tekisi ehkä mieluiten perustulolla, mutta on hyvä jos on tarjottavaa myös siinä tapauksessa että perustuloa ei ole.