Kieliteknologian opiskelijoiden sähköpostilistalle tuli kerran keikkatyötarjous. Työ oli melko yksinkertainen, ja luettuani viestin tiesin heti miten sen voisi helposti tehdä. Ei siksi että se olisi ollut täysin triviaali, vaan koska minulla oli käden ulottuvilla kaikki mitä tarvitsin työn tekemiseksi. Sain työn valmiiksi reilussa tunnissa ja lähetin näytteen sähköpostilla. Tulos oli sitä mitä haluttiin, ja neuvottelimme siitä mistä hinnasta lähettäisin loput. Neuvottelu oli karkeasti tällainen:
Minä: Voin kirjoittaa laskuun 2 tunnin verran työtä ja 300 euroa, miltä kuulostaa?
Asiakas: 300 euroa on kohtuullinen hinta, mutta emme voi suostua noin korkeaan tuntipalkkaan. Meillä on [kovapalkkaisen alan] konsultteja, eikä heillekään makseta noin paljon.
Minä: …Jaa. Minun ei kannata kuitenkaan ihan pilkkahinnalla ruveta tarjoutumaan satunnaisiin työtarjouksiin. No, kävisikö jos kirjoitan 8 tuntia, 50 euroa tunti? [Eli 400 euroa.]
Asiakas: Aika kova hinta. Mutta voimme hyväksyä tämän.
Lähetin tämänsisältöisen laskun ja se maksettiin. Organisaatiolle oli siis 100 euron arvoista se, että se ei tulisi maksaneeksi tunnista opiskelijan työtä enempää kuin tunnista ns. kovan ammattilaisen työtä. Tämä sopi tietenkin minulle mainiosti.
Asiakas ajatteli varmaan hinnoittelumallia seuraavalle keikalle. Ehkeikä halunnut joutua perustelemaan 300e/h-hinnoittelua pomolleen.
av
Pyydän sulta neuvoa hinnan neuvottelemisessa ens kerralla kun tarvitsen :P
(öh, veikkaamani vastauksesi tähän kommenttiin: 100€/h)
Anonymous