“Asioilla on aina monta puolta” on kulunut hokema, joka raivostutti minua nuorempana. Se lausuttiin yleensä sellaiseen sävyyn kuin “Kuulepas nyt nuori mies, minäpä kerron sinulle jotain.” No totta helvetissä asioilla on monta puolta! Kyllä minä nyt sen tiedän, mutta kerro nyt se konkreettinen vasta-argumenttisi äläkä jauha tyhjää!
Koettuani sittemmin erinäisiä älyllisiä valaistumisia (keskimäärin varmaan noin kerran kahdessa vuodessa) näen tämän hokeman uudessa valossa. Se on eräänlainen konservatiivinen varoitus: kumpikaan meistä ei voi ymmärtää monimutkaisia järjestelmiä kovin hyvin, mutta yritäpä edes itse löytää omille ajatuksillesi vastakkaisia näkökantoja – voin luvata että niitä kyllä on. Omien näkökantojen ja ennakkoluulojen aiheuttama sokeus merkittävälle osalle jotakin ilmiötä on todellinen ongelma ja on ihan hyvä välillä muistuttaa sen vaaroista.
Erityisen pahaa sokeutta aiheuttavat aatteellista puhtautta vaativat kysymykset. Ajan suuria konsensus-ilmiöitä – tai ainakin puheenaiheita – ovat ilmastonmuutos ja monikulttuurisuus. Karkeasti ottaen olen itsekin näissä kysymyksissä konsensuksen puolella. Mutta minua hiertää se, että näiden ilmiöiden kokonaisvaltainen tarkastelu on aatteellisen puhtauden vaatimuksista johtuen vaikeaa.
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen kohdalla näyttää siltä, että kovin dramaattista vähenemistä ihmiskunnan aiheuttamissa hiilidioksidipäästöissä ei tulla näkemään. Näin ollen lämpenemistä on varmaankin tulevaisuudessa odotettavissa. Minua kiinnostaisi arvioida ilmaston lämpenemisen hyviä puolia – kartalta katsoen voisi luulla että vaarojen lisäksi ihmiskunnalle on luvassa loistavia mahdollisuuksia Siperian ja Kanadan valtavien maa-alojen viljelemisessä ja asuttamisessa. Itse asiassa jo Suomen kohdalla näyttää selvältä että kokonaisvaikutus tulee olemaan pikemmin positiivinen kuin negatiivinen. Tämän tulevaisuuden valoisiin puoliin kannattaisi investoida yhtä hyvin kuin kielteisiä puolia kannattaisi torjua. Jostain syystä valoisia puolia ei haluta nähdä.
Monikulttuurisuus
Kun erilaiset kokemuspiirit kohtaavat, ne voivat toinen omaksua toisiltaan uusia, parempia kulttuurisia palikoita. Entistä suuremmasta osasta maailmaa entistä useampi ihminen voi löytää juuri sen oikean puolison, ystävän, yhtiökumppanin, shakkivastustajan, asiakkaan tai työnantajan. Maailma rikastuu. Mutta ne kielteiset puolet, ja erityisesti niiden minimointi! Riittävän erilaisten populaatioiden eläminen rinta rinnan vähentää sosiaalista koheesiota sekä lisää ristiriitoja ja väkivaltaa. Kulttuurit tuovat hyvien puoltensa lisäksi huonot puolensa. Joitain kielteisiä puolia on suoraan luettu myönteisiksi, esimerkiksi monikielisyys. Monikielisyyshän on varsinainen pain in the ass kun ihmiset eivät edes ymmärrä toisiaan! (Edellisen virkkeen ironisuus on tahallista). Mieleen tulee sellaisia itsestään selviä periaatteita kuin
- Mitä vähemmän dramaattisia eroja kulttuurien välillä on, sitä pienempiä konfliktit tulevat olemaan
- Kulttuurillinen vaihto on vähäriskisempää kuin populaatiovaihto
- Mitä enemmän kulttuurit tuottavat ihailtavia asioita, sitä hedelmällisempää niiden kanssa kanssakäyminen tulee olemaan
- Mitä vähemmän kulttuurit tuottavat konflikteja ja väkivaltaa, sitä turvallisempaa niiden kanssa kanssakäyminen tulee olemaan
En suostu näkemään näitä näkökantoja minkäänlaisena kiihkoiluna. Niiden tarkoitus on yksinkertaisesti antaa oma lisänsä kokonaiskuvaan. Verraten: en edes sano että käyttäkää kondomia uuden seksikumppanin kanssa, vaan että sellaista mahdollisuutta kannattaa harkita. Olen harmistunut siitä, että esimerkiksi Jussi Halla-aho on nähty vastuuttomana ajattelijana näissä kysymyksissä, kun hän nimenomaan edustaa vastuullisuutta siinä että ylipäätään tuo esille monikulttuurisuuden ongelmallisia puolia ja sitä, miten monikulttuurisuudesta saataisiin parhaiten hyödyt irti ja haitat minimoitua.
Yhteenveto
Ymmärrän kyllä miksi aatteellista puhtautta vaaditaan. Pelätään sitä, että omalle näkemykselle vastakkaiset seikat, niin todellisia kuin ne ovatkin, tulevat sekoittamaan asioita. Ihmiset ovat ajattelussaan usein mustavalkoisia, ja vaarana on että vaikka asia on 80-prosenttisesti hyvä, riittävän pelottava 20 prosenttia myrkyttää ihmisten jo valmiiksi ennakkoluuloiset mielipiteet väärälle kannalle ja koetaan suuri hyvinvointitappio. Voin hyväksyä tämän propagandan näkökulmana. Mutta itse keskustelukumppanina pyydän kanssaihmisiltäni: älkää tehkö minusta propagandan uhria, vaan avatkaamme mielemme koko todellisuudelle. Jos raotat minulle 20 prosentin ovea, lupaan ponnistella sen eteen että näen myös 80 prosenttiasi. Näin lisäämme mahdollisuuksiamme saada kaikki irti 80 prosentista ja välttää 20 prosentin pahimmat sudenkuopat.
Ilmastonmuutoksesta: Tavallaan tuntuu vähän kierolta pohtia meille koituvia hyötyjä, kun luvassa olevat negatiiviset vaikutukset esimerkiksi merenpinnan nousun ja aavikoitumisen eniten uhkaamilla alueilla ovat niin suuria kuin ovat.
Ilmastonmuutoksen tarjoamat mahdollisuudet ovat siis enimmäkseen hyvinvoinnin siirtoa sieltä, missä sitä ennestään on vähemmän sinne, missä on jo pitkään pyyhkinyt paremmin. Tästä syystä minun on vähän vaikea pitää tätä kauhean relevanttina näkökulmana. (Kanadassa tätä muuten onkin pyöritelty, esim. http://www.ctvnews.ca/could-global-warming-turn-canada-into-a-superpower-1.556373)
Toinen juttu on tietysti se, että on hiukan kyseenalaista ovatko nuo uudet mahdollisuudet etäisestikään järkevässä suhteessa vahinkoihin, jos fossiiliset polttoaineet käytetään loppuun nykymenoa jatkaen ja siihen päälle vielä vaikkapa tuolta mainitusta Siperiasta rupeaa vapautumaan metaania radikaalisti nykyistä nopeammin.
Arto Kekkonen