En varsinaisesti tiedä mitä mediakulttuuri on, mutta ilmeisesti jotain vielä ärsyttävämpää kuin mediatutkimus. Näille aloille yhteistä on ainakin se, että tosiasioilla ei ole mitään väliä koska etevä tutkija ymmärtää median vaikutusta parhaiten fiilispohjalta. Tämähän on itse asiassa aivan selvää: koska median kuluttajatkin muodostavat vaikutelmansa fiilispohjalta, ei tätä tarkempaa tutkimusta voisikaan tehdä! Jos kaksi tutkijaa ovat jostain eri mieltä, arvovalta luonnollisesti ratkaisee.
HS:n sunnuntaisivuilla (D3) oli tänään juttu jossa mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen Tampereelta kommentoi Kanervan tekstiviestittelytapausta pääasiassa paheksuen sitä että Kanervaa ei ole tuomitty mediassa jyrkemmin kuin on. “Kukaan ei puhu kaikenlaisen ahdistelun suhteen nollatoleranssista. Olen vihainen ja häpeissäni.” Jaa, luultavasti joku puhuukin ahdistelun suhteen nollatoleranssista, mutta tämän asian yhteydessä se tuntuisi varmaan aika turhalta kun Kanerva ei ole tietääkseni ahdistellut ketään. Lehtosen mielestä parempi selitys on se, että Kanervan, kaikkien poliitikkojen ja miespuolisten toimittajien välille on syntynyt homososiaalinen romanssi. Voihan se olla! Enää pitäisi tietää mitä tämä tarkoittaa ja miten voi selvittää onko näin päässyt tapahtumaan.
Tämän jälkeen äänen pääsee Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen:
Erityisen vaikeana hän näkee hallituksen kannalta sen, että Vanhanen on tavallaan kuin pukki kaalimaan vartijana.
“Erikoinen tilanne hallituksen julkikuvan kannalta: pääministeri ja ulkoministeri ovat syytettyinä saman tapaisista asioista, toinen oikeudessa ja toinen julkisessa pinteessä.”
Ilmeisesti mediakultturin (tai ainakin Erkki Laatikaisen) kannalta on yhdentekevää onko oikeudessa syytettynä vai syytteen nostajana – puhumattakaan siitä että mainituilla tapauksilla ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa. Vanhanen on nostanut syytteen yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä, Kanerva on yrittänyt lähennellä kulahtanutta eroottista tanssijatarta ja joutunut naurunalaiseksi.
Laatikainen ei näe juuri eroa Anneli Jäätteenmäen ja Kanervan tapausten välillä. Jäätteenmäki joutui lähtemään pääministerin tehtävistä poliittisen luottamuksen loputtua.
Eli Kanervankin pitäisi? Mielenkiintoista että Laatikainen ei näe eroa näiden tapausten välillä, koska niissä ei ole oikeastaan mitään samankaltaisuuksia. Jäätteenmäki aiheutti poliittisen skandaalin väittämällä (valheellisesti) vaalitaistelun aikana Paavo Lipposen luvanneen salaisissa neuvotteluissa yli valtuuksiensa Suomen sotilaallista tukea Yhdysvalloille. Tai itse asiassa varsinaisen skandaalin aiheutti se, että dokumentit joihin Jäätteenmäki tämän väitteen perusti oli hankittu laittomasti presidentin kansliasta korkean virkamiehen (joka oli Keskustapuolueen jäsen) toimesta. Tai ehkä varsinaisesti skandaalin aiheuttikin vasta se, että Jäätteenmäki meni valehtelemaan eduskunnan eteen (salattuaan ensin pitkään tietojaan asiasta) vielä siinä vaiheessa kun kaikille muille oli jo selvää että hän joutuisi pian eroamaan. Joka tapauksessa, Kanerva on syyllistynyt lähinnä asemalleen epäsopivaan toimintaan yksityiselämässään – ei mihinkään millä olisi yhteiskunnallista merkitystä.
…paitsi jos mennään tekemään sopiva katugallup jossa toppatakkiset kansalaiset antavat kielteisen arvionsa Kanervan mahdollisuuksista jatkaa työssään, Laatikainen kirjoittaa vielä muutaman pääkirjoituksen asiasta ja saadaan joku Kokoomuslainenkin sanomaan ilkeästi. Median voima on mahtava! Luokaamme todellisuus mielikuvistamme! *postmodgasm*
