Kunnallisvaalien jälkeen poliitikot ja toimittajat ovat kääntyneet sille kannalle että maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat “tärkeitä asioita” joista pitää “puhua avoimesti”. Tämä liittyy Perussuomalaisten menestykseen yhtä paljon kuin samojen poliitikkojen ja toimittajien ympäristökiinnostus liittyy Vihreiden menestykseen, eli täysin. Sekin on tullut selväksi että “ääripäiden ei pidä antaa kontrolloida keskustelua”. Tässä olisi sekin etu, että kun mukana on vain keskipää, koko keskustelu voidaan unohtaa tarpeettomana.
Keskustelu ei ole kuitenkaan vielä päässyt liikkeelle, koska keskustelu siitä, miten tärkeää on keskustella näistä asioista, keskustelu Jussi Halla-ahosta, keskustelu Rosa Meriläisen raiskaamisen toivomisesta, keskustelu poliittisista tutkintapyynnöistä ynnä muista asioista vie liikaa huomiota. Minäkään en aio tässä keskustella monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta. Ehkä seuraavassa numerossa. Totta puhuakseni minua kiinnostaa tämä muu keskustelu enemmän, koska minun on vaikeampi ymmärtää sitä.
Poliitikot ja toimittajat ovat huolestuneet Halla-ahosta. Kirjaimellisesti: olen lukenut tai kuullut jonkun olevan huolestunut jostain tähän liittyvästä asiasta varmasti kymmeniä kertoja. Tämä alkoi jo ennen vaaleja: Astrid Thorsin haastattelu Aamulehdessä 19.10. otsikoitiin “Perussuomalaiset huolestuttavat ministeriä” (”Perussuomalaisten kannattajajoukoissa ja ehdokkaissa on henkilöitä, jotka suhtautuvat erittäin kielteisesti ulkomaalaisiin. Tämä on näkyvissä etenkin Helsingissä.”) YLEn (puolueettomassa!) vaalilähetyksessä ehdokkaita luonnehdittiin sameissa vesissä kalastaviksi, Helsingin Sanomat uutisoi nettisivuillaan vaali-iltana ”maahanmuuttajavastaisesta” Halla-ahosta. Alettiin yleisesti puhua rasismin ja äärioikeistolaisuuden vaarasta. Vaalien jälkeen kunnanvaltuustojen puheenjohtajille alettiin järjestää koulutusta siitä, milloin keskeyttää rasistiset puheenvuorot kokouksissa. Kaikissa merkittävissä medioissa koko maan 18. eniten ääniä saanut ehdokas esitettiin vaarana johon olisi nyt reagoitava.
Voin kyllä ymmärtää tällaisen reaktion todella vaarallisen poliitikon kohdalla. Minustakin kannattaisi tarkasti miettiä suhtautumistaan tilanteeseen jossa äärioikeistolainen rasisti saa niin paljon ääniä kuin Halla-aho sai. Mutta onko hän sitä? Halla-aho itse kiistää väitteet ulkomaalaisvastaisuudesta ja rasismista, äärioikeistolaisuuteen ei ole tainnut ottaa kantaa. Hän jopa kanteli (tuloksetta) Julkisen Sanan Neuvostolle kun HS ei julkaissut vastinetta jossa hän kiisti olevansa ”maahanmuuttajien vastustaja”. Halla-aho ei ole edes Perussuomalainen, vaan sitoutumaton ja ennen vaaleja tuntematon kielitieteilijä joka sai kannatuksensa käytännössä pelkästään aktiivisella blogikirjoittelulla.
Kuulostaa aika tyhmältä kun joku sanoo “En ole mikään rasisti, mutta –“. Tällainen aloitus on turha jos ei aio sanoa mitään rasistista. Tyhmältä kuulostaa sekin kun Halla-ahosta sanotaan “Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta –“. Mistä on kysymys? Valehteleeko Halla-aho itsestään kuten on implisiittisesti väitetty vai onko tarkoitus kiertää Halla-ahon mielipiteenvapaus tekemällä hänestä rasisti?
