Ennen kuin jatkan keskustelua keskustelusta, haluan hieman perustella ryhtymistäni siihen.
Törmäsin Halla-ahon blogiin pari vuotta ennen hänen kunnallisvaaliehdokkuuttaan. Blogilla oli jo silloin Internet-mainetta, ja Halla-ahoon viitattiin siellä tapahtuvissa keskusteluissa samoin termein kuin nyt lehdissä. Maineella oli ensinäkemältä sikäli totuuspohjaa että Halla-aho ei juuri vältellyt kieltä jota yleisesti (”sivistyneissä piireissä”) pidetään etnisiä ryhmiä herjaavana. Pidin ja pidän edelleen tätä kielenkäyttöä jokseenkin mauttomana, mutta en halua perustaa mielipiteitäni makuasioihin (kuten useimmat muutkin, olen joskus joutunut arvostelluksi tyyliseikkojen perusteella ja tiedän miten tyhmää se on).
Minua alkoi harmittaa se että Halla-ahon ottivat vakavasti vain ne jotka olivat hänen kanssaan samaa mieltä. Tulin jo ennen kunnallisvaaleja siihen tulokseen että muut poliitikot kärsivät asiassa luovutustappion jos eivät suostu keskustelemaan asiasta, ja näin kävikin. Kiistellyt blogikirjoitukset on tehty tosissaan ja vilpittömästi, ja poliitikkojen kannattaa (oman etunsa vuoksi) alkaa suhtautua niihin samalla tavalla. Perustelen tätä lisää myöhemmin.
Miksi kirjoittaa näin pitkästi Halla-ahosta? Eikö olisi parempi käydä keskustelua itse asiasta kuin keskustella Halla-ahosta? Jos joku haluaa tietää jotain Halla-ahosta, alkuperäiset blogikirjoituksethan ovat vapaasti luettavissa. Annan tähän kaksi vastausta.
Ensinnä, olen turhautunut ainaiseen ei-haluttujen mielipiteiden demonisointiin. Itse esimerkiksi vastustan ”nettisensuuria” lapsipornon torjumisen varjolla ja olen epäuskoisena seurannut tästä asiasta puhuvien leimaamista lapsipornon kannattajiksi tai ”sananvapausfanaatikoiksi”. Olen huomannut että tällaisia mielipideryhmiä voi vapaasti valheellisesti parjata niin kauan kuin kukaan ryhmän ulkopuolelta ei ole kiinnostunut totuudenmukaisuudesta asiassa. Valtiovallan käyttäminen tähän tarkoitukseen on erityisen huono juttu (Matti Nikin tapaus, Petri Peltosen tapaus, Mikko Ellilän tapaus). Haluan osaltani puolustaa Halla-ahoa tällaiselta epäoikeudenmukaiselta hyökkäykseltä.
Toiseksi, epäilen että ne joiden pitäisi mielestäni lukea avoimin mielin Halla-ahon kirjoituksia eivät tule sitä spontaanisti tekemään. Keskustelu merkittävästä asiasta on jäämässä molemminpuoliseksi pelotteluksi. Moni ”Halla-aholainen” on tietenkin valmis ehdokastaan puolustamaan, mutta heidät katsotaan jääveiksi. Olen itse Vasemmistonuorten ja Vasemmistoliiton jäsen (puolue jota Halla-aho sivumennen sanoen ei kyllästy pilkkaamaan) ja voisin kuvitella että kaikki ehdokkaat joita olen eri vaaleissa äänestänyt paheksuvat Halla-ahoa (ja ovat tietenkin hänestä huolissaan). Oma kunnallisvaaliehdokkaani Juho Lindman kirjoitti blogissaan: ”Halla-ahon äänivyöry Helsingissä vahvistaa myös käsitystä, että meillä on taas oma äärioikeistomme.” En usko että kukaan minut tunteva pitää minua maahanmuuttajavastaisena (paitsi mahdollisesti tämän artikkelin kirjoittamisen vuoksi). Olen itse (puoliksi) toisen polven maahanmuuttaja, tosin sellaisesta kansallisesta ryhmästä josta Halla-aholla ei taida olla pahaa sanottavaa. Vai onko?
Lainaan tämän osuuden lopuksi kirjoitusta Halla-ahon blogin alkuvaiheilta. Se antaa kuvaa kirjoittajan kärjistävästä tyylistä ja sisältää erityisesti tähän sopivaa pilkantekoa suomalaisuutta ja englantilaisuutta (joita kansallisuuksia edustan) kohtaan. Myöhemmin Halla-aho kirjoittaa tähän tyyliin mm. somaleista, mitä pidetään ulkomaalaisvastaisena. Tämä ote taas voisi luonnehdintojensa osalta olla lähes minkä tahansa pakinoitsijan kynästä.
Sosiaalipsykologisia havaintoja: Useimpien kansakuntien ongelma on se, että ne kuollakseen toivovat/pelkäävät/uskovat olevansa jotakin ja tämän seurauksena yleensä ovat jotain ihan muuta. Esimerkiksi ruotsalaiset luulevat olevansa muita moraalisempia, ranskalaiset muita sivistyneempiä ja venäläiset muita sielukkaampia. Tuloksena sekä ruotsalaiset, ranskalaiset että venäläiset ovat arrogantteja mulkvistejä. Lisäksi kaikki kolme kärsivät postimperiaalisesta syndroomasta ja ovat perustaneet keskinäisen mulkvistikerhon, jossa ne uskottelevat toisilleen olevansa suurvaltoja ja yrittävät olla näkemättä, että Yhdysvallat on suurvalta. Saksalaiset luulevat 60 vuoden takaisten tapahtumien vuoksi olevansa muita pahempia ja ovat sen seurauksena anteeksipyyteleviä mulkvistejä. Suomalaiset luulevat olevansa muita huonompia ja ovat sen vuoksi selvinpäin nöyristeleviä mulkvistejä ja kännissä uhoavia mulkvistejä. Englantilaiset ovat aivovammaisia eläimiä, mutta on vaikea sanoa, yrittävätkökään he olla mitään muuta.
