Suvi Lindénin, Kimmo Sasin ja muiden hallituspoliitikkojen interaktiossa EFFI-väen kanssa törmäävät kaksi hyvin erilaista kunnioituskäsitettä. Molemmat osapuolet kokevat ettei heitä kunnioiteta ja tämän seurauksena molemminpuolisen vittuilun määrä kasvaa Suomen politiikassa epätavallisiin mittoihin.
Hallituksen kunnioituskäsite on sama kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Ministerit ovat korkeassa asemassa, ja muiden tulee lähteä siitä että he tietävät asiansa ja toimivat järkevästi. Jos näin ei satu olemaan, kansalaisjärjestön ei tule sanoa tätä suoraan vaan viestittää asiansa kulissien takana esimerkiksi virkamiehille. Eri mieltä saa toki olla julkisesti, mutta kyseessä täytyy olla leimallisesti mielipide-ero, ei vihjaus tai suora väite siitä että ministeri on epäpätevä, tyhmä tai epärehellinen. Tällaiset vihjaukset voivat heikentää julkisen vallan imagoa ja tehdä julkisesta keskustelusta vihamielisempää.
Hakkerit elävät erilaisessa, ajattelu-meritokraattisessa maailmassa. Ministeriasema on työkalu, jonka avulla voi saada asioita aikaan, mutta tehokkaan työkalun huono käyttö saa osakseen vain halveksuntaa. On nolompaa olla ministeri ja väärässä kuin muuten vaan väärässä. Vääräksi arvioitujen argumenttien kumoamiseen käytetään tehokkaimpia mahdollisia vasta-argumentteja riippumatta siitä, miten tyhmältä se saa vastapuolen näyttämään, koska tarkoituksena on löytää mahdollisimman nopeasti oikeat argumentit. Kunnioitusta saa vain näytöillä ja oikeassa olemisella, ja sekään ei toimi oikeassaolemisluottokorttina. Väärässä olemisen ei hakkereiden mielestä pitäisi olla mikään big deal, koska kaikki ovat koko ajan väärässä. Kunhan pystyy hyväksymään tosiasiat ja ymmärtämään kuulemansa, päästään eteenpäin. Ministerille tämä olisi arvovaltatappio.
Nyt hakkereita ärsyttää se, että ministerit alentuvasti pahoittelevat etteivät ammattihakkerit ymmärrä lakiehdotuksia ja niiden seurauksia, vaikka hakkereiden näkökulmasta nimenomaan julkinen valta on sössinyt tietoverkkoihin liittyvät lakinsa yksi toisensa jälkeen. Hallitusta ei enää huvita edes kuunnella hakkereita, koska kritiikki on niin tyrmäävää joka asiassa. Poliitikot näkevät tällaisen epäkunnioittavana uhkailuna, joka on todennäköisesti ennemmin politikointia kuin asiasta puhumista. What you gonna do.
