Talouselämä kertoo hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin laskelmista superrikkaista ja maailman köyhistä:
Tässä uutisessa on jotain lievästi masentavaa: Maailman sata rikkainta ihmistä ansaitsi viime vuonna niin paljon rahaa, että sillä voisi lopettaa maailman köyhyyden neljä kertaa.
Tällaisen laskelman on tehnyt kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam. Sen mukaan maailman 100 rikkainta ihmistä ansaitsivat viime vuonna yhteen 240 miljardia dollaria eli noin 180 miljardia euroa.
Totean lyhyesti, että tällaisessa vertailussa ei ole mitään järkeä. Superrikkaudessa on ensi sijassa kyse varallisuudesta, köyhyydessä kulutuksesta. Toki rikkaat myös kuluttavat enemmän kuin köyhät, mutta ero ei ole likimainkaan yhtä suuri kuin omaisuuksien ero.
Välttämättömyydet, joita maailman todella köyhiltä puuttuu, ovat halpoja rikkaiden näkökulmasta mutta kalliita köyhien näkökulmasta. Rikkaiden rahojen käyttäminen niiden ostamiseen ei lisäisi niiden tuotantoa kuin taikaiskusta, vaan hitaasti, epävarmasti ja pienemmässä suhteessa kuin käytetty rahamäärä kasvaa. Mikäli tämä mainittu rahamäärä käytettäisiin köyhien kaipaamien resurssien ostamiseen, niiden hinnat nousisivat erittäin rajusti. Lopputuloksena olisi kyllä hyötyä köyhille – ainakin niille köyhille, jotka tällaisen ohjelman piiriin pääsisivät – mutta rajalliseksi ajaksi ja toivottua pienemmin tuloksin.
Superrikkaat kieltäytyvät kuluttamasta likimainkaan kaikkea omaisuuttaan, missä on se hyvä puoli että jää muille enemmän kulutettavaa. Steven Landsburg on kirjoittanut tästä aiheesta havainnollisesti.
