The straight line

Riku Rantala kirjoittaa Helsingin Sanomissa nälänhädän aiheuttamisesta hyödykefutuurien avulla:

Sri Lankassa – kuten koko maailmassa – ruoka on nyt historiallisen kallista. Syyllisiä eivät ole ilmastonmuutoksen aiheuttamat kadot, väestönkasvu tai biopolttoaineet, vaan ennen kaikkea pörssikeinottelu.

[…]

Esimerkiksi ennennäkemätön vehnän hinnan nousu vuonna 2008 oli pelkästään vehnäfutuureilla spekuloinnin syytä. Kasinopelin tuloksena maailman nälkäänäkevien määrä lisääntyi jopa sadoilla miljoonilla.

Ensin yleisellä, teoreettisella tasolla – miksi raaka-aineiden hinnoille on markkinat? Niiden hintoihin liittyy epävarmuutta, ja tällä epävarmuudella on merkittäviä vaikutuksia. Sadot ja tuotantokustannukset vaihtelevat vuodesta toiseen, kulutustottumukset muuttuvat hiljalleen. Jos vehnäfutuureita ei olisi, viljelijät eivät voisi etukäteen tehdä sopimuksia seuraavan vuoden hintatasosta. Jos sopimuksia ei ole, odottomattomat vaihtelut hinnassa voivat romuttaa viljelijän talouden. Viljelijä joutuisi elämään jatkuvasti kuilun reunalla, tai ylläpitämään mittavaa rahavarantoa jolla ongelmallisistakin vuosista yli. Toisaalta futuurit antavat signaalin lähestyvästä ruokapulasta, ja mahdollisuuden suunnitella taloutta valmiiksi tunnetun lähitulevaisuuden hintatason nojalla.

Miten raaka-ainefutuureilla sitten tehdään rahaa? Rantala antaa ymmärtää että hyväksikäyttämällä maailman köyhiä:

Kun matkailija pitää silmänsä auki vaikkapa toriostoksilla, maailma talousuutisten takana hahmottuu aivan toisella tavalla. Ahneet pankkiirit imevät köyhien verta. Kuulostaa sosialistiselta propagandalta, mutta srilankalaisella torilla se on fakta.

Raaka-ainekaupasta suurin osa on luonnollista tarvetta ostaa (kuluttajat) ja myydä (tuottajat). Mukana ovat myös spekuloijat, jotka pyrkivät löytämään markkinoilta hinnoitteluvirheitä. Jos vuoden 2014 syysvehnä vaikuttaa heistä liian halvasti hinnoitellulta, he voivat ostaa tuota 2014-syysvehnää, odottaa että hinnat nousevat, ja myydä ostoksensa voitolla. Jaetaan tämä diili kahteen osaan:

1. Ostaminen. Kun spekuloija ostaa futuuria, mielestään hintakuopassa, se nostaa odotettua viljan hintaa. Tämä on signaali tuottajille pyrkiä tuottamaan lisää viljaa vaikka panostamalla lisää tuotantoon, sekä signaali kuluttajille että hinnannousua on odotettavissa.
2. Myyminen. Kun spekuloija myy futuurit hintahuipulla ja käärii voitot, se laskee viljan hintaa. Tämä tasaa viljan hintahuippua pienemmäksi.

Jos spekuloija haluaa tehdä voittoa, hänen täytyy pyrkiä tasaamaan hintahuippuja ja tekemään ruokamarkkinoista ennustettavammat. Mitään markkinoiden nurkkaamista ei ruoan kohdalla voi kukaan treidaaja tehdä, eikä ole koskaan tehnyt.

Entä sitten se vuosi 2008? Rantala ei esitä perusteluita väitteelleen, että spekulointi aiheutti nälänhädän. Ilmeisesti näin on yksinkertaisesti oletettu. Wikipedia-artikkelin johdanto aiheesta listaa ruokakriisin syitä:

Initial causes of the late-2006 price spikes included droughts in grain-producing nations and rising oil prices. Oil price increases also caused general escalations in the costs of fertilizers, food transportation, and industrial agriculture. Root causes may be the increasing use of biofuels in developed countries (see also food vs fuel), and an increasing demand for a more varied diet across the expanding middle-class populations of Asia.

These factors, coupled with falling world-food stockpiles all contributed to the worldwide rise in food prices.

Spekulointia ei johdannossa mainita. Pitkässä artikkelissa sitä käsitellään vain seuraavasti:

Destabilizing influences, including indiscriminate lending and real estate speculation, led to a crisis in January 2008, and eroded investment in food commodities.

Financial speculation in commodity futures following the collapse of the financial derivatives markets has contributed to the crisis due to a “commodities super-cycle.” Financial speculators seeking quick returns have removed trillions of dollars from equities and mortgage bonds, some of which has been invested into food and raw materials. That American commodities speculation could have a worldwide effect on food prices is reflected in the globalization of food production. Foreign investment drives productivity improvements, and other gains for farmers.

Siis: arvioidaan että myös maailmanlaajuisella luottokriisillä oli vaikutuksensa raaka-ainemarkkinoiden epävakauteen. Ei ole mitään demonista voitonkäärijää, vaan panikoitunut maailmantalous.

Lopuksi: toimittajilla on tapana väittää taloudesta aivan mitä sattuu. Voin tavallaan ymmärtää sitä, sillä toimittajan tehtävä on kertoa maailmasta, ja talous on maailmalle tärkeä asia. Toimittajilla ei yleensä ole omaa perehtyneisyyttä talouteen tai välttämättä mihinkään muuhunkaan aiheeseensa, ja virheitä tulee tehtyä. Tällöin toimittajan tulisi muistaa roolinsa nimenomaan tiedonvälittäjänä eikä kaikkitietävänä kolumnistina. Kertoa havainnoistaan ja siitä mitä muut sanovat. Omien harhaluulojen ja aavistusten jakaminen haaskaa lukijan aikaa ja levittää virheellisiä käsityksiä.

PS: Kirjoituksen loppu henkilöityi ehkä hieman liikaa Riku Rantalaan, joka on ihailtava henkilö ja ilman muuta hyvin aikomuksin liikkeellä. Jatkoin Twitterissä käytyä keskustelua seuraavasti:

@RikuRantala Hm, flametin ehkä vähän liikaa… pahoittelut, olisi pitänyt olla sovittelevampi sävy. Teet hyviä juttuja, kunhan kilahdin!